Kotoisissa oloissa ja perheen keskuudessa olen kasvattanut tiibetinspanieleita yli kaksikymmentä vuotta. Kasvattini ovat perimältään ja luonteeltaan terveitä. Pienen kokonsa, helppohoitoisuutensa ja sopeutuvuutensa vuoksi tiibetinspanieli on oiva valinta perheelle, nuorelle tai vanhemmallekin henkilölle seuraksi, ulkoiluttajaksi tai harrastukseen. Lyhyemmin käytämme rodusta nimeä TIPSU.

Yleisin aktiviteetti tässä rodussa on näyttelyharrastus. Muutamat ovat onnistuneet agilityssä ja tottelevaisuudessakin. Tosin kovin suurin odotuksin ei kannata tipsun kanssa tottelevaisuuskoulutukseen lähteä, sillä palveluskoiramainen käskyjen noudattaminen voi tyssätä tiibetinspanielin omanarvontuntoon. Se harkitsee tarkoin "kannattaako", tai "hae itse kapulasi, ainakaan en tuo sitä sinulle" ja heittäytyy täysin välipitämättömäksi. Mutta muuten normaaliin kotikäyttäytymiseen ja ympäristöön asiallisesti suhtautuvaksi tervepäinen tipsu voidaan aina opettaa..

Kasvatus- ja jalostusharrastuksessani pyrin  parhaani mukaan kasvattamaan terveitä ja kauniita pentuja, joista toivon omistajien saavan iloa pitkäksi aikaa. Yhdistelmiä pohdin pitkään ja hartaasti sukutauluja ja terveystuloksia tutkien, näyttelyissä tarkkaillen sekä muiden kasvattajien kanssa keskustellen. Olen kiitollinen niin monista onnistuneista pentueista. 

Mielelläni seuraan kasvattieni kehittymistä ja menestymistä, sekä pidän yhteyksiä omistajiin. Olen kiinnostunut  kasvattieni omistajien soitoista, viesteistä, kuvista, käynneistä.

Perheessämme on aina ollut koiria, ensin sekarotuinen piski, sitten collie ja  musta kääpiösnautseri. Vuonna 1974 tulivat keskikokoiset p&s snautserit, joita mieheni Heikki kasvatti kennelnimellä Partajeren. Nyt tämä rotu on siirtynyt seuraavan sukupolven harrastukseksi. 

Täällä me asumme, kaksi- ja nelijalkaiset

Päivitetty 27.01,2013